Hiihtoloman jälkeen aurinko ei enää ole talvinen vaan lämmin. Se tekee poskista punaiset ja sokaisee silmiä. Räystäiltä tippuvat vesipisarat tekevät maailman lumoavimman äänen. Ensi kertaa sitten syksyn voi herätä linnunlauluun, joka tunkeutuu kylmienkin kiviseinien välistä kirkkaana ja kuulaana.
Kevät on toivon ja odotuksen aikaa. Kun olin pieni, en pitänyt keväästä. Lumesta ei osannut oikein luopua, olihan se jännittävää ja hyvänmakuistakin. Koulussa opettajat vahtivat silmä tarkkana oppilaita, että malttaisivat pitää toppatakit pistävän kirkkaassa auringonpaisteessakin.
Katujen jääkuoret halkeavat ja sulavat. Kevät on edelleen odottamista. Kesä, auringonlaskut ja puistot, illanvietot kavereiden kanssa siintävät horisontissa. Pitenevä päivä ilahduttaa ja maailma näyttää taas uudelta ja puhtaalta, vaikka joitakuita lumien alta paljastuvat koirien ulostekasat ärsyttävät.
Joskus ikuisuuden päästä odotus taittuu suureen iloon, kun ensmmäiset koivunlehdet kurkistavat hiirenkorvilla maailmaan. Silloin on hämmästyttävän kaunista. Vaalean, viattoman vihreät puut tuntuvat henkivän elämää. Kevät on iloa, jo alusta alkaen. Räystäiltä tippuvat vesipisarat tekevät maailman lumoavimman äänen.
Tuure-Eerik Niemi
torstai 10. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Kultaisesta leikkauksesta, jatkoa
Φ jatkuu...
Historia on lahjoittanut meille pitkän listan henkilöiden nimiä – mystikoita, filosofeja, muusikoita, tiedemiehiä, runoilijoita, taiteilijoita, valtiomiehiä, matemaatikoita ja tavallisia ihmisiä – jotka ovat suuren uteliaisuutensa vuoksi tutkineet Φ:tä toivoen löytävänsä uusia ominaisuuksia. Eräs heistä on kreikkalainen matemaatikko Eukleides Aleksandrialainen (kr. Εὐκλείδης ὁ Ἀλεξανδρεύς, 325-265 eaa.), joka käsittelee kultaista leikkausta teoksessaan Alkeet (kr. Stoikheia). Hän jakoi janan kahtia siten, että koko janan suhde suurempaan osaan on sama kuin suuremman osan suhde pienempään.
Kun tämä yksinkertainen suhde Φ muutetaan geometrisiksi muodoiksi se kuvaa lähes maagisesti monia luonnossa näkemiämme kuvioita. Arkkitehtien käytössä se saa aikaan uskomattoman symmetrisiä rakennuksia. Näemme Φ:n Egyptin pyramideissa, Ateenan Parthenonissa ja Euroopan goottilaisissa katedraaleissa; näemme Φ:n käsityöläisten työssä kautta aikojen. Näemme sen täydellisenä kuvauksena luonnon kasvun periaatteille. Lisäksi leikkauksen periaatteet voidaan todeta fundamentaalisesti tosiksi myös henkimaailmassa ja sen suhde arkipäiväiseen elämäämme näkyy meidän vartaloidemme muodossa. Jos mittaa ensin koko pituutensa ja jakaa sen sitten pituudella navasta lattiaan, vastauksen pitäisi lähentyä kultaisen leikkauksen suhdelukua. Minä olen 161 cm pitkä ja pituus navastani lattiaan on noin 96 cm, joten 161/96 = 1,677. Olen melko hyvin suhteutettu, joskaan en matemaattisesti täydellinen.
Testatkaa ihmeessä!
Kaisla Kajava
Historia on lahjoittanut meille pitkän listan henkilöiden nimiä – mystikoita, filosofeja, muusikoita, tiedemiehiä, runoilijoita, taiteilijoita, valtiomiehiä, matemaatikoita ja tavallisia ihmisiä – jotka ovat suuren uteliaisuutensa vuoksi tutkineet Φ:tä toivoen löytävänsä uusia ominaisuuksia. Eräs heistä on kreikkalainen matemaatikko Eukleides Aleksandrialainen (kr. Εὐκλείδης ὁ Ἀλεξανδρεύς, 325-265 eaa.), joka käsittelee kultaista leikkausta teoksessaan Alkeet (kr. Stoikheia). Hän jakoi janan kahtia siten, että koko janan suhde suurempaan osaan on sama kuin suuremman osan suhde pienempään.
Kun tämä yksinkertainen suhde Φ muutetaan geometrisiksi muodoiksi se kuvaa lähes maagisesti monia luonnossa näkemiämme kuvioita. Arkkitehtien käytössä se saa aikaan uskomattoman symmetrisiä rakennuksia. Näemme Φ:n Egyptin pyramideissa, Ateenan Parthenonissa ja Euroopan goottilaisissa katedraaleissa; näemme Φ:n käsityöläisten työssä kautta aikojen. Näemme sen täydellisenä kuvauksena luonnon kasvun periaatteille. Lisäksi leikkauksen periaatteet voidaan todeta fundamentaalisesti tosiksi myös henkimaailmassa ja sen suhde arkipäiväiseen elämäämme näkyy meidän vartaloidemme muodossa. Jos mittaa ensin koko pituutensa ja jakaa sen sitten pituudella navasta lattiaan, vastauksen pitäisi lähentyä kultaisen leikkauksen suhdelukua. Minä olen 161 cm pitkä ja pituus navastani lattiaan on noin 96 cm, joten 161/96 = 1,677. Olen melko hyvin suhteutettu, joskaan en matemaattisesti täydellinen.
Testatkaa ihmeessä!
Kaisla Kajava
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)