scriptor 1/2011 taantuma: pääkirjoitus

Vestigia terrent!

Muinaiskreikkalainen tarinankertoja Aisopos kertoi 2500 vuotta sitten satua ketusta ja sairasta esittävästä leijonasta. Leijona oli jäänyt sairaslepoon luolaan, johon metsän eläimet menivät vuorotellen katsomaan hänen vointiaan. Metsän kaikista eläimistä vain viekas kettu huomasi, että vaikka luolaan kulkivat monet jäljet, eivät yhdetkään tulleet sieltä pois. Horatiuksen myöhemmin kirjoittamassa latinankielisessä muunnoksessa kettu huudahtaa ”Vestigia terrent!”, jäljet pelottavat.

Scriptorin neljännen vuosikerran ensimmäisen numeron teema on taantuma. Olemme viime vuodet elänneet taloudellista taantumaa. Amerikkalaisesta asuntolainakriisistä alkanut kansainvälinen pankkeja kaatanut myrsky on vihdoin laantumassa. Lama osoitti meille, kuinka paljon olemme sidoksissa maailman toisella puolella tehtäviin päätöksiin.

Myös kulttuuri on kansainvälisempää kuin koskaan ennen. Aikamme on jatkuvan lainaamisen aikaa. Erilaiset ainekset yhdistyvät, kulttuurit sekottuvat ja eriytyvät. Muutos on suuri. Omassa kulttuurissa vieraiden aineksien näkeminen voi olla pelottavaa.

Ihminen on aina pelännyt sellaista, mikä ei ole hänelle ennastaan tuttua. Pelolla on suunnaton voima. Se ajaa meitä luopumaan rohkeudesta ja avoimuudesta. On helpompi määritellä keitä emme ole, kuin keitä olemme. Avoimuus ei kuitenkaan aina ole itseisarvo. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle kulttuurista riippumatta.

Meidän täytyy jatkuvasti varoa olematta taantumatta pelkoon. Jotta kulttuureilla on mahdollisuus elää rinnakkain, meidän täytyy itse avata silmämme. Kun tarkastellemme itseämme ja ympäröivää maailmaa kriittisesti, vältymme taantumiselta. Meidän pitää olla valmiita tekemään itsenäisiä ratkaisuja, huomaamaan pelottavat jäljet.

Ole rohkea!
Tuure-Eerik Niemi




**