Pariolaisoliot

Edustan omituista ihmisalalajia kuin Partiolaisolio. Partiolaisolio viihtyy ominaisesti metsässä, toisin kuin muut homo sapiensit. Tämänkin viikonlopun vietin metsässä muutaman lajitoverini seurassa. Sitä en ole itse asiassa tehnyt vähään aikaan, mikä on sääli - tältäkin reissulta tuli varsinaisia muistoja.

Ensimmäisen yön jälkeen nimittäin meitä oli vain kolme jäljellä. Joku lähti tekemään kouluhommia, joku kotitöitä, kuka mitäkin. Pelästyin aluksi, sillä minun lisäksi jäävät olivat kaksi tyttöä, jotka ovat jonkinlaisia bestiksiä keskenään nykyään.

Menimme aikaisin nukkumaan, jo kymmeneltä, koska edellisenä yönä oli puittenteossa ja teltanpystytyksessä mennyt kovin myöhään. Kylmyydestä huolimatta emme aikoneet pitää kamiinaa palamassa koko yötä, vaan päätimme turvautua makuupussiemme ja toistemme ruumiinlämmön voittamattomaan kombinaatioon. Oli lämmin, mukava ja unelias olo.

RYSKIS! RÄISK! KOLIN-KILIN-KALIN TUUMMM!! Järkyttävä mekkala säpsähdytti minut keskellä yötä hereille. Ei kai kamiina kaatunut? Jos se olisi vielä kuuma, se olisi rinkkojen ja partiolaisolioiden menoa. Sain lampun unenpöpperöisiltä tytöiltä - ei ollut kaatunut. Mitä kummaa täällä tapahtuu, tuumin mielessäni. Samassa kattoon rysähtää jokin, joka ravisuttaa koko telttaa.

Yläpuolella olevista puista putoili lumikökkäreitä. Jäätyneitä, painavia ja meluisia. Yritimme nukkua, mutta noin kolmen tai seitsemän minuutin välein kuului uusi rysähdys. Putoamisia ei voinut mitenkään ennustaa: aina ensin oli hiiskumaton hiljaisuus ja äkkiä taas hillitön rämähdys. Päätimme puhella rauhoittaaksemme toisiamme.

Jossain vaiheessa uusia kökkäreitä ei enää tullut. Kai yläpuolella olevat puut olivat jo tyhjentyneet. Päätimme mennä nukkumaan, taas: kello näytti puolta seitsemää, mikä tarkoitti herätystä tunnin kuluttua. Ah, luonto.

T. Samuli

Kirjoittaja on keravalainen partiolainen, joka on ihan törkeen väsynyt

Tekstien arkeologisella kaivauksella

Italo Calvinon teos Jos talviyönä matkamies on mielenkiintoa herättävä. Se
on rakenteeltaan monimutkainen ja vaikealukuinen. Calvinon luoma
päähenkilö, Lukija, jahtaa teoksessa mallikirjan prototyyppiä.


Calvino on ottanut asiakseen selvittää, millainen on teos, jota lukisi
jatkuvalla innolla. Koko kirja on älyllinen koejärjestelmä tuollaiselle
tekstille. Teos on myös 1900-luvun kirjallisuuden irvaileva katalogi. Sen
sisältämät lukuisat tekstikatkelmat vääntelevät parodioimiaan
kirjallisuudenlajeja muodottomiksikin.


Jos talviyönä matkamies on paitsi nerokas, myös lukijan kärsivällisyyttä
koetteleva. Calvino johdattelee lukijaa tapahtumasta toiseen, puuttuen
välillä kielen sisältämiin kysymyksiin, tai vastaavasti rakenteellisiin. Kun
tunnelin päästä heijastuu vihdoin valoa, kiepauttaa kirjailija lukijan
ympäri. Kirja tarjoaa vuoristoradan rakenteellaan lukijalle kyytiä.

Kuva: Jerry Bauer

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies. Suomentanut Jorma Kapari. Tammi 2000


Tuure-Eerik Niemi

Scriptor 5/2010 – Haave

pääkirjoitus


Kaikki haaveet eivät kuole

Ollessani päiväkodissa minulla oli haave. Olisin halunnut tulla isona ritariksi. Sellaiseksi joka taistelee pahoja vastaan ja pelastaa prinsessoja. Olin kovin pieni ja idealistinen. Pian haaveeni myös murskattiin. Sanottiin ettei ritareita enää ole. Sanottiin, että sotia ei käydä miekoin ja keihäin. En minä sitä ollut koskaan uskonutkaan. Lapsuudelle on vain ominaista, että tietää miten asiat ovat ja silti haluaa elää kuin ne olisivat toisin.

Yhtä kaikki minusta ei tullut ritaria. Ei ainakaan sellaista jolla olisi haarniska ja hevonen. Toive saada parantaa maailmaa, toimia oikein, elää yhä. Sen verran idealistinen olen nykyään.

Jokaisella ihmisellä on ollut haaveita ja on niitä yhäkin. Suurin osa haaveista jää koskaan toteutumasta. Osa siksi, että ne ovat mahdottomia. Osa siksi, että niiden eteen ei nähdä tarpeeksi vaivaa. Mutta osa haaveista myös toteutuu. Ihmisellä on kaikesta huolimatta voimaa toteuttaa haaveitaan, jos hän sitä sydämestään haluaa.

Markoilla, joita isovanhempani antoivat minulle hevosen ostamista varten, en osta ratsua. Sen sijaan voin ostaa niillä junalipun ja matkustaa kaupunkeihin joita en ole vielä nähnyt. Voin tehdä totta niistä haaveista, jotka yhä elävät minussa.

Usko haaveisiisi!
Lauri Linna


Uudessa Scriptorissa muun muassa Novelleja, runoja, esseitä, kolumneja,  arvioita (Alexandra Salmela – 27 eli kuolema tekee taiteilijan, Antonio Tabucchi – Unien unia, Ateneum – Viiva Italia).


Uuden sukupolven kirjallisuuslehti Scriptor. Toimitusvastaava Tuure-Eerik Niemi. Painos 150 kappaletta. Myyntipaikka Helsingin keskustan Akateeminen kirjakauppa. Yhteys toimitukseen prinsipatus.litterae[]gmail.com. ISSN 1798-7865


**


Kannen kuva Onerva Martikainen