Juna on pakahduttavan jännittävä paikka. Kymmeniä erityyppisiä ihmisiä lätkäisty satunnaisesti samaan junavaunuun. Junaa käyttävät nuoret, aikuiset, vanhukset, vieläpä lapsetkin. Junaa käyttävät punkkarit, lääkärit, maahanmuuttajat, katusoittajat, konsultit...
Junassa kohtaa juopot - juna on yksi jäätävimmistä paikoista alkaa jutella vierustoverille, mielestäni silti yksi parhaista. Junassa kuulee elämäntarinoita. Koska koululaukussani lukee "1978", kertoi joku kerran minulle, että hänen isänsä kuoli 1978. Kaveri haisi viinalta. Vastasin kohteliaan kiinnostuneesti että jaa, jännä juttu.
Käytyään Prinsipatus litteraen kokouksessa on käytettävä junaa, jotta pääsee pääkaupungista takaisin Keravalle. Kävelen takimmaiseen mahdolliseen lipunmyyntivaunuun etsískellen istumapaikkaa.
Löydän paikan. Vieressäni istuu pariskunta, joka syö suolapähkinöitä. Mies tuijottaa tyhjyyteen tylsistyneen näköisenä ja juo muumilimua. Nainen tarjoaa minullekin pähkinöitä, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Kysyttyäni mies lupaa lahjoittaa pantillisen pullon minulle, kun on saanut sen juotua.
Pasilassa junaan nousee parrakas mies, joka on ilmeisesti jostain tuttu pariskunnalle, sillä he tervehtivät tuttavallisesti ja alkavat saman tien jutella. Kuunneltuani saan selville, että pari asuu Järvenpään Saunakalliossa.
Tikkurilasta junaan nousee ilmeisesti vielä yksi tuttu. Outoa, kuinka joku voi tuntea näin paljon porukkaa. Nainen odottaa vauvaa. Hän näyttää Tikkurilan tutulle ultraäänikuvaa, jota minäkin saan katsoa.
Jään Keravalla pois, ja katson heitä vielä junan ikkunasta. Toivottavasti tapaamme joskus, ajattelen itsekseni ja kävelen pyörätelineille.
Kirjoitti Samuli Keravalainen, hiuksensa leikannut friikki joka rakastaa inhimillisiä tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti