Syksy on melankolian aikaa. Melankolian, joka on hiljaista, huomaamatonta ja kaunista. Kiireisen elämän päälle painautuu harmaa utu, jossa pilkahtelevat pienet ilot. Miten tuuli puhaltaa lehtiä kadun pintaa pitkin, kuinka taivaassa näkyy sinistäkin pilvien keskellä. Kuinka sade tuntuu raikkaalta tukahduttavan kesän jälkeen.
Syksy on tuntunut levolliselta, vaikka kaikkea uutta tapahtuu, kovaa vauhtia. Nyt tuntuu hyvältä käpertyä kirjan ympärille, ottaa aikaa pelkästään nukkumisellekin. On aika nauttia merituulista Helsingin kaduilla, ennen kuin lumi tuiskuaa syliin.
Nauttikaa aamuauringosta, kuulaudesta ja katujen hiljaisuudesta,
Tuure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti