Miksi kielen vaikutuksesta historiaan ei koskaan puhuta?
Historia on sarja luonnonilmiötä ja ihmisten tekoja, joista ihmisten teot ovat kiinnostavin ja vaikutukseltaan merkittävin osuus. Ihmisten teot ovat seurausta aatteista ja ajatuksista. Ihminen ajattelee kielellä. Silti koskaan ei kuule pohdittavan kielen merkitystä historiassa muuten kuin poliittiselta ja nationalistiselta kannalta. Kieli on paljon enemmän. Kieli määrää suoraan, miten miellämme jotkin asiat, halusimme sitä tai emme.
Olisiko esimerkiksi naisten asema Euroopassa ollut kautta historian erilainen, jos indoeurooppalaisissa kielissä olisi vain yksi pronomini yksin kolmannelle persoonalle? En väitä, etteikö Suomessa tai Virossa tai Unkarissa olisi myös mielletty eroja sukupuolten välille. Mutta monissa kielissä ei ole mahdollisuutta puhua henkilöistä sukupuolineutraalisti.
Nostin kreikkalaisen viisivuotiaan pojan ilmaan, mihin hän totesi innostuneena: είμαι μεγάλος, olen suuri! Oivalsin yhtäkkiä, että näin sanoessaan pojan oli pakko tajuta, että oli poika, muuten hänen olisi täytynyt käyttää feminiinimuotoista adjektiivia: μεγάλη En tiedä, miten en ollut aiemmin todella ymmärtänyt asiaa, kyllähän sukupuoli täytyy huomioida muissakin tuntemissani kielissä, saksassa, englannissa, ruotsissa, latinassa, venäjässä. Mutta vasta nyt käsitin kunnolla, kuin lapsi puhumaan oppiessaan joutuu oppimaan, että koska olen poika, puhun näin, koska tuo on tyttö, hänestä puhutaan näin, muuten en puhu kieliopillisesti oikein – tai siis samalla tavoin kuin muut.
Keskustelin aiheesta myös ranskalaisen kaverini kanssa. Saksankielentaitoisena hän kertoi ymmärtävänsä nyt, miten joidenkin ranskalaisten on niin vaikea ymmärtää neutrin olemassaoloa – sen verran kummalliselta tuntuu yrittää hahmottaa sukupuolesta riippumatonta yksikön kolmatta persoonaa. Hänestä kuulostaa hankalalta ominaisuudelta kielessä, ettei henkilön sukupuoli selviä pronominista. Kun jaoin ajatukseni kielen vaikutuksesta historiaan, hän oli kanssani heti samaa mieltä: miten muka voisi kirjoittaa lakiin, että naiset eivät saa tehdä jotakin, mutta miehet saavat, jos pronomini on sama? Totesin, että voihan käyttää sanoja mies ja nainen.
Silti olen sitä mieltä, että Euroopan historia voisi olla erilainen, jopa merkittävästi erilainen (jos naisten asema olisi ollut parempi tai jopa sama kuin miesten kautta historian, heillä olisi ollut enemmän valtaa, he olisivat vaikuttaneet poliittisiin päätöksiin, monen maan johtaja olisi ollut toinen, moni konflikti olisi ehkä päättynyt eri tavalla), jos Aristoteles olisi puhunut muinaissuomea eikä muinaiskreikkaa, oppien lapsesta asti, että jos hän haluaa olla suuri, hän on μεγάλος, ei koskaan μεγάλη.
Ada-Maaria Hyvärinen
Kirjoittaja toimii tällä hetkellä Kreikassa vapaaehtoisena paikallisessa lasten kulttuurikeskuksessa ja jakaa vapaa-aikansa ja asuntonsa 25 nuoren kanssa, jotka ovat kotoisin 13 eri Euroopan maasta.
4 kommenttia:
Vow, tosi mielenkiintoinen kirjoitus!
Frode Strømnes tutki aikoinaan suomalaisten ja skandinaavien maailmankuvan eroja kielen heijastamana. Ne ovat todella merkittävät, ja käyvät esiin niin filmeissä kuin vaikkapa jääkiekkoselostuksissa.
Itse ihmettelin blogissani, ettei suomessa käytetä verbin käskymuodon yksikön 1. persoonaa - olla: ollon, ollos, olkoon...
Kielen ja leveysasteen erottaa taivaankappaleiden suvuista. Etelässä il sole, la luna, pohjoisempana die Sonne, der Mond.
On ihan varmaa että kielet heijastavat erilaista ajattelua. Tekeekö kieli ajattelun, vai ajattelu kielen, se ei ehkä ole ihan selvää. Mutta jos Aristoteleen kieli olisi ollut muinaissuomi, maailma voisi jo senkin takia olla tänään erilainen.
Heti löytyi tukea ajatuksillesi myös netistä. Jaan Kaplinskin juttu "Jos Heidegger olisi ollut mordvalainen" sisältää myös ajatuskokeen: Aristoteles, suomalais-ugrilainen! Valitettavasti löysin vain saksankielisen käännöksen:
http://jaan.kaplinski.com/translations/mordwinier.html
Jaan Kaplinksin ajatukset kielen vaikutuksesta filosofiaan vaikuttavat mielenkiintoisilta, en lukenut koko tekstiä vielä, mutta hän vaikuttaa ottavan kantaa hiukan eri asioihin kuin minua ihmetyttäneet ongelmat.
Kiitos linkistä siis!
Erikoista on myös, kuinka kielen vaihtaminen ei tunnu ainakaan kovin tehokkaasti vaikuttavan äidinkielen kautta ajattelutapaan. Kreikassa viettämänäni aikana olen alkanut ajatella kolmikielisesti, arkiasioista englanniksi, kokemuksistani saksaksi (ajatuksena selostaa niistä poikaystävälle) ja lukemistani jutuista suomeksi. Silti väsyneenä tai muuten huonosti keskittyneenä minulta usein lipsahtaa "he", kun oli tarkoitus sanoa "she" tai toisinpäin, ja samoin saksassa "sie" ja "er" sekoittuvat, koska mieleni ei edelleenkään hahmota perustavanlaatuista kielellistä eroa naisten ja miesten välillä.
Lähetä kommentti