Ja taas on otettava Siperia-asteikko käyttöön. Ulos ei voi mennä ilman useita pursuavia vaatekerroksia, jotka hiostavat aina rappukäytävään tullessa niin mukavasti, että kotiovelle päästyään itse kukin virtaa kuin Niilin tulvavesi. Huulet halkeilevat, iho punottaa, ja puhelimeen joutuu puhumaan hankalasti tumput kädessä, jotteivat sormet putoaisi pois. Talvi on saapunut.
Kotona kuitenkin odottaa lämmin takka, tee tai kaakao maun mukaan, kenties jokin viihdyttävä elokuva sekä pörheä, lämpöinen viltti. Valitettavaa on kuitenkin se, että näihin mukavuuksiin yltääkseen on ensin riisuuduttava hikisenä eteisessä, kohdattava sisällä vallitseva pimeys ja kylmyys (joka pahenee toisinaan kun tulee huomanneeksi, että joku on unohtanut ikkunan auki tai patterit eivät toimi) ja kääriydyttävä tehokkaasti mahdollisimman pienessä aikayksikössä johonkin lämpimään materiaaliin. Tähän kuluu aikaa vähintään 15 minuuttia, mikäli vaatekerrokset ovat hankalasti riisuttavia.
Luojan kiitos kärsimys usein palkitaan.
Kaisla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti