Jäätynyt maa, mereltä puhaltava tuuli, pakkanen ja vaakasuoraan satava
lumi. Ulkona käveleminen on kesällä aivan eri asia kuin talvella.
Kesällä se on mukavaa: aurinko paistaa ja ulos mennään koska sisällä
on tylsää. Talvella se on kamppailua. Jokainen askel on voitto
luonnonvoimia vastaan. Ulkona ei olla koska se olisi mukavaa, vaan
koska muutakaan ei voida. Tämä ei vähennä talvisen maiseman kauneutta.
Tämä ei vähennä sitä, että talvinen sää on säistä jaloin. Toisin kuin
kesäinen auringon paiste se saa ulkona kävelijän tuntemaan olevansa
elossa. Se saa kävelijän tiedostamaan koko kehonsa. Sen vaivalloiset
liikkeet. Kylmyyden. Ja toisaalta se saa myös tiedostamaan sen kuinka
hieno saavutus eteneminen oikeasti on.
Talvisen viiman puolustukseksi on myös sanottava se, että se saa
ajattelemaan. Se suorastaan pakottaa siihen. Ja kuka oikeastaan on
sanonut, että säätä saisi arvostella sen mukavuuden perusteella?
Talvisin terveisin, Lauri
kuva Tuure Niemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti