Viime Prinsipatuksen kokouksessa minusta tehtiin toivetteni mukaisesti verkkovastaava, vaikka en ollut edes läsnä. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt minun tehtävänäni on järjestää ja määrätä jokainen kirjoittamaan tänne vuorollaan. Aika näyttää kuinka paljon muutoksia tulee tapahtumaan, mutta toivottavasti kirjoitustahti tulee elpymään. Ensimmäinen määräykseni verkkovastaavana oli se, että tästä lähtien blogikirjoituksia tulee keskiviikkoisin ja sunnuntaisin; meitä on jo niin paljon, että kerran viikossa on liian helppoa monelle. Prinsipatuksessa on tehty muitakin muutoksia kokousjärjestelyjen ja lehden suhteen. Seuraava lehtemme ilmestyy jo joulukuussa, ole valmiina varaamaan omasi.
Syksy on hiljalleen vaihtumassa talveksi, täällä Itä-Suomessa on jo lunta. Helsinki-ikävä on ikuinen tunne, tekee mieli päästä Aleksanterinkadulle kulkemaan silloin kun siellä on jouluvalot; Bulevardille, jonnekin kauas Punavuoren divareihin. Haluaisin astua sisään kahvilaan ja tilata ison kupillisen maitokahvia ja lukea kirjaa joka tuoksuu yksinäiseltä illalta. Niin kuin Saarikoski sen sanoi nimettömässä runossaan: ”rakastan sinua --- niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta”. Minä rakastan vain tunnelmaa ja kaunista materiaa.
Mutta tällä hetkellä istun Savonlinnassa työpöytäni ääressä juoden Anti-stress –yrttiteetä, joka on hieman liian makeaa mutta kuitenkin kelvollista, koska maitoa ei ole. Minulla on liian pitkä tehtävälista edessäni ja niskassa alitajuinen ääni vaatimassa lepopäivää. Luulen, että vähitellen tottelen sitä pientä ääntä ja liu’utan aivot nollille ja valitsen äidiltä lainatulta Douglas Sirk DVD-kokoelmasta jokin 50-luvun melodraaman, joka tuskin poikkeaa nykyajan draamoista kovinkaan paljon, vain muoti, näyttelijät ja asenteet ovat muuttuneet.
Lämpimiä ajatuksia toivottaen,
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti